Joulua kohti (ei sisällä hevosta)

Voi nolo... Eipä sitten tullut kirjoiteltua blogiin mitään sitten syyskuun... Hui kamala. Mutta nyt tuli tällanen hetki, että inspiraatio oikeen iski tulla tänne bloginkin puolelle. (Ja kuten otsikosta voi ehkä ymmärtää, tässä postauksessa emme puhu hevosista, koska ei oikeastaan edes ole mitä kertoa. Tallilla en ole käynyt juurikaan viimeaikoina.. :/ Mutta pian tulee joulukuvia hepoista, sen tiedän.)

Eli minullehan kuuluu oikeenki hyvää! Täytin 17.päivä tätä marraskuuta 18v ja mulla oli INSSI 19.päivä, ja niinhän siinä kävi, että ajokortinhan minä sain!!! Nyt muutama päivä on kyllä ajeltu ja ossaanhan minä... En omaa autoa omista vielä, joten lainailen aina kun pystyn, siskolta/veljeltä autoa. :>

Niin ja selvisin koulussa tuosta innhottavasta jaksosta, joka sisälsi pelkästään valinnaisia aineita (Taide & kulttuuri, YYT, yrittäjyys sekä psykologia). Huhhyi, nyt se on vihdoin ohi, ja keskiviikkona alkaa työharjottelu.
Sain pestin tuosta ihan läheltä kotiani, parinsadan metrin päästä, eräältä pikku autokorjaamolta, jossa teen neljänä päivänä viikossa. Huisii... :D Saapi nähä, miten pärjään. :p Se kestäis sinne tammikuun loppuun saakka, jonka jälkeinen jakso on hämärän peitossa. Mutta päivä kerrallaan!

Eiliseen saakka on yritetty jaksaa ankeaa mustaa ja kylmää syksyä. Lunta ei meinannut tulla ei sitten millään! Välissä tuli, mutta silti se heti suli. (rupes oikeen runosuoni sykkimään:D) Mutta eilen sitä lunta sitten oikeen kunnolla tuprutti tulemaan, ja nyt saamme nauttia oikeen ihanasta talvisäästä, josta tulee heti mieleen, että olisi jo ainakin tammikuu menossa! Kävin äsken ulkona ottamassa muutaman kuvasen.

 

  

Ja näin marraskuun lopulla, kun alamme jo olla, niin on tää joulu niin lähellä, että äiti on pistäny talon oikeenki joulukuntoon. Melkeen vain joulukuusi puuttuu. :D Mutta nyt varsinkin nuo valot on kivoja, kun tuota luntakin tuli, niin sitä tunnelmaakin löytyy enemmän. Eli ei muuta kuin joulua odotellessa! Lahjoja pitäisi muutamalle hepulle hankkia, ja pitänyt hieman jo suunnitella, mutta eihän siitä tuu mittään, kun päässä soi tyhjää...

POSTAUSIDEAT WELCOME, niin innostun paremmin postailemaan!! :)

Putte

Helou! Ajattelin toteuttaa nyt erään lukijan toivoman postauksen. Eli muistoja Putesta, missä kerron hieman tästä villistä oripojasta ja sen kepposista!

Putte, oikealta nimeltään Crackbrained, on 1994 syntynyt shetlanninponiori. Se tuli meille 27. helmikuuta 2012, jolloin asustelimme Vinskin kanssa vielä kotini lähettyvillä, pienellä kotitallilla.  Silloin Vinskillä oli kaverinaan se Kalleheppa.

Kun Putte tuli sinä helmikuisena iltana, oli jo tosi hämärää, mikä tympäs aika paljo, kun juuri ja juuri näki hevoset tarhassa. Laumassa hevoset tutustelivat toisiinsa, ja Putte oli samantien porukan pomo. Se oikein tahallaan ärsytti isompia poikia, kävelemällä oikein tarmokkaasti kohti, jolloin Vinski ja Kalle lähti aina "pois tieltä". Joskus ihan raivostutti katsoa sitä ponia, kun se niin tossutti isompia. :D Mutta nooo, niin se vain oli. Kukapa siihen olisi puuttumaan... :'D

Siinä vähän esitellään hienoa ravia isommille... Takana Vinski.

Putella kesti aika kauan rauhoittua, ja että se jätti isommat rauhaan. Jossain välissä (en oikein muista milloin) se loppui, varmaan siitä, että se huomasi ettei niitä tyttöjä olekkaan, joten turhaanhan tässä voimia kulutan, se varmaan ajatteli. ;D
...
Tai sitten se vain keräsi voimia seuraavaa skabaa varten, koska todella voimakastahtoinen tämä oripoika oli, ei antanut muille hiirenkään vertaa periksi! Aina välillä sen piti käydä testaamassa että niiin muistaahan kaikki, kuka se pomo onkaan...

PAHOITTELEN TUOTA IHME ALLEVIIVAUSTA.. (en tajua miten sen saa pois, ei ole normaali alleviivaus käytössä ollenkaan.

aaah, mikä onkaan tämä taivaallinen tuoksu... (tai sitten joku erittäin pahanhajuinen)

 Putte oli ihan loistava ajoponi. Erittäin pirteä, entinen ravuri kun oli, ei vauhtia puuttunut yhtään. Aina välillä meillä oli kaverin ex-ponin, Herkon kärryt ja valjaat lainassa, päästiin niillä kärryttelemään, mutta talvella meillä oli heiltä lainassa reki. Voi miten mahtava oli käydä merellä hiittisuoralla, kun siskoni ajoi Putella, ja minä ratsastin Vinskillä (se oli kyllä melkoista kyytiä se...)!

Noh, talvisaikaan ei ollut tämän ponin kanssa juurikaan ongelmia. Siskon lapset, Minea ja Moona hoitivat tätä, ratsastivat, ja ihan hyvin se toimikin, tietysti talutuksessa (lapsilla ikää oli 3-5v).

Minea puhdistamassa kavioita, aikuisen valvovan silmän alla,tietysti ;)

ja ratsastamaan lähdössä

tännnne se porrkkana!!

poni kuikistelee kopistaan. päästäkää mut poooois!!

Mutta kun kevät koitti...

Ja ruoho alkoi vihertää aidan toisella puolen, sekä se pahin: naapuritallin tammoilla kiima... Tämä sai tämän pienikokoisen, mutta suuriegoisen oripojan erittäin rauhattomaksi, ja otti pari kertaa hatkat...

Ensimmäinen kerta meni niin, että naapuritallin omistaja oli soittanut äitille, että siellä on pikkunen poni otettu kiinni, ja se on jossain hoitopaikalla kiinni. No, siskoni ponihan tämä oikeastaan virallisesti oli, mutta kukapa muukaan, kuin minä, jouduin lähteä hakemaan ponia kotitalliin. Siellä se oikeenki nöyränä seiso siinä paikoillaan, josta sen irrotin ja lähdettiin talsimaan kotiin. Aaargh. Kyllä kiukutti!! Onneksi siellä ei ollut ketään paikalla, kun Puten hain. MYÖTÄTUNTONI HEILLE. :(

Noh, toinen kerta oli vähän nolompi. Ei kovin pitkä aika edellisestä karkureissusta, mutta se meni niin että... Olin ottanut Vinskin tarhasta, hoitanut sen ja lähdin taluttelemaan sitä laidunpellolle. Tarhan portit olin laittanut hyvin kiinni. Siinä Vinskin kanssa chillailtiin vaan, ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan laukka-askelia ja hirveää tuminaa ty-tym-tytym... Kohta talon takaa kirmaa ihan täyttä laukkaa pikkuruinen poni, joka juoksee suoraan kohti. No, kohtihan se tulikin. Osasi toki pysähtyä, mutta rupesi Vinskin kanssa kinaamaan. Ei minkäänlaiset häätöyritykset auttanu, vaikka kuinka huusin ja huidoin. Mietin siinä paniikissa, että päästänkö Vinskin irti, koska jos se hyppää pystyyn tms... oon tuusannuuskana... No, en päästänyt, koska siitä olisi voinut seurata vaikka mitä pahempaa. Pidin kiinni, mutta olin sen verran kaukana, ettten aivan siinä sotatantereella. Ei ne kovin tapellut, kunhan Putte kiusasi. Sitten ne rauhoittuivat, ja Putte lähti laukkaamaan ympäri laidunta ihan hulluna. Koitin kutsua sitä luokse kokoajan, mutta sitten päätin juosta viemään ensin Vinski tarhaan, jottei olisi uutta tappelua tullut. Juoksutin sen sinne, ja lähdin kaurojen kanssa poninmetsästykseen!

Putte vain juoksi. Ja hirnui. Yhtäkkiä se pysähtyi. Nosti päänsä aiivan ylös ja nuuhki ilmaa. Päästi jääätävän, korviasärkevän hirnahduksen ja pyrähti suorilta jaloilta laukkaan. Suuntana talli, mistä se hain aijemminkin. ÄÄÄÄYÄREÄYÄGSFSGDFSH PUTTTE TAKASI !!!!!!! huusin ja lähin itku kurkussa juoksemaan perään. Ei ollut pitkä matka (koska Puttekin oikaisi pellon poikki, ja se talli on suunnilleen pellon toisella puolen) ja pian olinkin tallin pihalla. Siellä tallin  omistaja otti Puten kiinni, ja menin heti ottamaan sen. Pahoittelin ja anteeksi pyytelin ihan kamalasti, ja mitä lie kaikkea selitin, en edes muista, ku olin niin raivona ja häpeissäni. Tallin omistaja ei tietenkään tykännyt yhtään, sitäpaitsi heillä oli tarhassa kantava tamma, ja mikäli Putte olisi tarhaan päässyt, olisi se aiheuttanut kaksinkertaiset vahingot... Ymmärsin tietenkin, ja ymmärrän edelleenkin, en itse jaksaisi hetkeäkään tuollaisia vierailijoita!! Kotiin päästyämme Putte joutui talliin. Korjailin sen rikkomia aidanosia, ja päätimme siskon kanssa virittää sille sähkölangat tarhan ulkopuolelle. Olisi se aijemminkin varmasti onnistunut, mutta sähköpaimen oli vähän 'epäluotettava', eikä edes tehokas. Kokeilimme sitä, ja siellähän se poni pysyi, eikä tullut yli, ali, eikä läpikään!

 Ongelmat oikeastaan loppuivat siihen. Aina välillä päästimme ponin omasta sähkötarhastaan isojen puolelle, mikä oli aina yksi onnellisuuden aihe tuolle oripojalle! Täyttä laukkaa kirmasi kavereiden luo, eikä ne silloin edes kinanneet. Näin se olisi hyvin mennytkin, jos oltais ihan alusta asti pidetty omassa sähkötarhassa, mutta talvella se olisi ollut hankalaa, eikä ne sähköt olisi edes toimineet.

Vaikka sitten menikin hyvin, eikä tullut probleempia, päätimme(tai oikeastaan sisko päätti) silti, että poni myydään. Oli aivan liian orimainen meidän käytössä, eikä ruunaus olisi enään auttanut tuossa iässä.
Niinpä se sai oikein hyvän kodin Kemistä, jonne sen veimme 3.6.2012. Siellä se tutustui kahteen uuteen ystävään. Myöhemmin sen kaveriksi vaihtui muistaakseni eräs issikkaruuna(?).

poni meni helposti autoon

Sinne se komiapoika jäi uuteen kotiin ja kuulemani mukaan ihan hyvin on mennyt! :) Loistavaa! Monesti tulee ihan ikävä tuota pikku ilkiötä ja sen kepposia, mutta olihan se suurensuuri helpotus, kun ei enään ollut omana huolena sitä, miten se pysyy tarhassa ja ja mitä jos se karkaa ja ja mitä sitte kunjajos...
Olihan se ihan äärettömän komea, ehkä komein shettis, mitä ikinä oon nähny.

Tässä vielä eräs Vinskin hoitovihosta kopioitu teksti, minkä oon kirjottanu Puten tulopäivänä. :D

27.2. Tännään tullee uus poni!! Crackbrained(?) olikoha se nui, mutta "Putte". :D <3 Shettisori. Joskus klo 16 aikoihin pitäs olla täällä. Näkkee sit! :P

Putte tuli ja on selvä pomo. Yllätykseksi Vinski ei oo kyllä vielä alistunu sille, mutta Kalle on iha tossun alla :D Kaippa tuo poni tuosta rauhottuu... 
Kohta ois iltatalliki.. Putte jää ulos. On muuten maailman komein shetu mitä oon ikinä nähäny!! 
*Vinskillä vapaapäivä.

rakkaat samikset <3 Vinski & Putte

Vinskiä katsomassa

  

Kyllähän siinä sitten niin kävi, että tuossa perjantaina lähdettiin äitin kans ajelemaan, katsomaan Vinskipoikaa. Voi vitsi, miten onnellinen olin! Talli oli rauhallisella paikalla, aika syrjäisellä paikalla, luonnon helmassa, vajaa tunnin ajomatkan päässä. Kaverinaan Vinskillä on samanikäinen vanhus.

Kun sinne menin tarhalle ja Vinski tuli katoksesta näkyville, en oikeen saanu sanaa suusta, ja tuntu, että alan pillittää ihan justiinsa. Sitä rapsuttelin sitä rakasta, ja se sai monta leipää. Voi miten se olikin erinäköinen, mitä minulta lähtiessä. Onhan se nyt selvä, kun se ei ole  niin aktiivisella liikunnalla, kun itse silloin ratsastin sen melkein päivittäin (tietysti oli vapaapäiviä) ja hevonen oli lihaksikas kuin mikä! Vähän harmittaa, mutta ei se kovin pahassa kunnossa silti ollut.On sillä varmaan ihan hyvä siellä eläkepäiviä vietellessä. :>

Me ei kauaa siinä oltu, ku aikataulu oli vähä mikä oli, mutta oon niin onnellinen ja helpottunu, että vihdoin ja viimein pääsin nyt käymään siellä. Vinskin omistaja pyysi minut kuitenkin vielä ratsastamaan joskus. Meen kyllä sitten ainakin, kun ajokortin saan (hyvällä tuurilla marraskuusssa!).

Mutta näin, oli tarkotus tämän edellistä postausta seuraavan postauksen olla se PUTTEpostaus, mutta se on tekeillä kokoajan, joten tulee SEURAAVANA! :D Tämä oli liian tärkeä postaus, eikä voi odottaa! :)
Ensikertaan!

Zafir ja VINSKIÄ EHKÄ KATSOMAAN ÄÄÄ !!

Tässä olis nyt tämä pienoinen ja kämäinen ridakooste, Nadja & Zafir, siltä eräältä eläintäyteiseltä viikonlopulta.



Ja voi vitsit!! Ellei tuu pari muuttujaa, pääsen tämän viikon PERJANTAINA KATSOMAAN VINSKIÄ !! ÄÄÖÖY! <3 Oon siis niin onnellinen jos matka sinne toteutuu! Ei se edes oo kaukana. Lumijoella, mutta ei sinne silti joka päivä paljo ajella... :) Riippuu nyt hiukan siitä, että onko omistaja paikanpäällä, kerkeääkö hän. Toivottavasti...

Jollaki on joo hiukkasen ikävä jo !! <3

Seuraavana tulossa Muistoja Putesta.

Eläintäyteinen viikonloppu

  Heiisulivei, ja oikeen hyvää sunnuntai-maanantai yötä - tai sitä päivää millon ikinä tätä joku lukeekaan! Tässä oon kotona tositosi väsyneenä, tulin tänne kolmen maissa päivällä. Nii ai missä olin? Noo, olin pari päivää tuossa tallilla, Nadjan kaverina heppavahtina, kun talon oma porukka on ulkomailla. Iltaisin oli ison eläinlauman ruokinta + aamuisin, joten herätys oli aina seitttämältä... Pe-la yönä en tainnu nukkua ku ehkä tunnin! Tuli valvottua, ja sitte ku oli nukkumaan alkamassa, se uni sitten päätti olla tulematta... Ja eii muutaku tekopirtiänä tekeen aamuhommia, jonka jälkeen vielä lapsenvahdiksi siskolle. Suoraansanottuna olin ihan täysin kuollu. Ihan pienen hetken kerkesin päivällä torkahtaa sohvalla, ja vei se pahimman väsymyksen pois, hetkellisesti. Ja seuraavana yönä 2 aikaan untenmaille. Mun ei pitäis ollenkaa valvoa enää ikinä, mutta en osaa alkaa nukkuun aikasin! Tässä sen taas näkee, mun PITI alkaa nyt tänään ajoissa nukkuun, mutta kappas. En ole ollenkaan yllättynyt, ku katon kelloa, joka näyttää 1:22 nyt. o_ó

Eli noniin, perjantaina menin tallille niin, että kerkesin auttamaan iltaruo'ituksessa(onko tuommosta sanaa ees olemassa?). Olihan niitä elukoita paljon! Hevosten lisäksi oli lampaita, kalkkunoita(?), kanoja, kukkoja, kaneja, ankkoja ja possuja. Mutta olihan se ihanan näköstä, ku kaikki oli ruuasta niin onnessaan ja malttamattomia, ja niiin tyytyväisenä sitten söivät.. :3

tässä varsinainen kiusankappale kissanpentu, jolla oli varsin terävät hampaat ja kynnet! :D

Lauantaina siis aamuruokintojen jälkeen piti mennä sinne siskolle, ja siellä kun muutaman tunnin olin ollut, ja pääsin takaisin, taisin torkkua sen pienen hetken. Sitten Nadja ratsasti Zafir -hepan. Tosi hieno heppa se on! Kuvailin sitä siinä, ja Sahviiiri meni kyllä tositosi nätisti. :)

 Sitten sunnuntaina, aamupäivästä, otettiin Oliver-poni liinan päähän ja annettiin sen mutustella ruohoa pihamaalla. :)

pihamaalla taapertaa mm. tällainen :)

ja myös tällainen komistus! :D

 Tulossa on videokooste Zafirista, tulee erilliseen postaukseen! :)
Mutta juu. Ihan lähipäivinä tulee varmaan jo uusi postaus, sillä käyn piiitkästä aikaa Kustipapparaista moikkaamassa, ajattelin käyttää sitä hiukan kävelyllä. :) Ehkä saaan kaverin mukkaan jopa (ainakin joku päivä..) :3

JA VINSKIÄ minä pääsen lähiaikoina katsomaan! :) Kyllä, kuvia tulee suunnilleen 100000 ja kerron kyllä ihan kaiken! <3

Ja tosiaan, postausideoita saa heittää !! :) Joku ehdotti muistoja Putesta -postausta, ja se on ainakin tulossa! :) Myday ja videopostaustakin ehdotettu, niitä täytyypi miettiä. :)Että ideat on siis tervetulleita!

Ja kappas... kello 2:33... o_ó nyt on nukkumisen aika!

Ponityttö poneilee!

Heei ja hyvää päivää, kaunis ilma tänään, arska paistaa 8) jajaja mitä sitä nyt ruukataankaa sanoa. Ja heti alkuun sanon etttä tää ulkoasu on sitten ihan kesken, on tulossa uusi banneri ja muokkailen muutenkin vähän tätä. Mutta pitemmittä puheitta, nyt asiaan!

naama sensuroitu koska facebook!

Taidan olla ikuinen ponityttö! Voijjettä mää nautin tästä, että aikaisin aamulla herääät (4 tunnnin yöunilla <3 ), meet ulos, ponit hirnuu sulle (siis siksi koska tietävät että on aamuheinien aika;>), aurinko paistaa, linnut laulaa ja on hieman viileä ilma! Aah! Kyllähän alan nyt kääntämään tuon unirytmin niin, että voisin herätä nyt loman aikana aikaisin, sais nauttia niistä ihanista kesäaamuista, ja käydä vaikka lenkillä. :) Oivoi, tätä hyväntuulisuutta.<3

Eilen tiistaina, tulimme Annun kanssa tänne erään kaverini/tuttavani taloon pitämään tätä pystyssä, ja samalla huolehtimaan Elvis ja Manu -poneista, kun itse talon asukkaat ovat pienellä reissulla & tulevat tänään takaisin. Eilen illalla 9 maissa liikuteltiin Manua. Käväistiin eka tuolla tiellä niin, että minä Manun selässä, Annu talutti Elvistä perässä, muttei siitä tullut mitään, kun Elvis on niiin perso vihreälle, että kokoajan veti ojanpientareelle mutustamaan ruohoa. Ja tuo tie on pilattu laittamalla siihen jotaki soraa, hirrveästi kiviä, ja Manu oli kyllä niin herkkäkavioinen, nimittäin se on ilman kenkiä (myös Elvis) ja näköjään arkoo tuollaisella kivikolla, joten sipsutteli varpaillaan kavionkärjillä menemään. :D Käännyttiin takas ja Elvis päästettiin tarhaan ja jatkoin Manun kanssa tuossa talon päädyssä olevalla pienellä alueella, jota kai voi jonkinnäköiseksi 'kentäksi' kutsua. Saisi olla hieman isompi ja muutenkin sellainen hiekkapohjainen, mutta Manu on kyllä niin pieniaskelinen, niin hyvin kerkesi ravailla. :)

Oikeen on kuuliainen ja hieno kuvankaunis poni tämä Manu! Pienikokoinen, mutta voin sillä mennä kuitenkin. Ja niinpoispäin. Annukin kokeili Manua.

Ois ihan mahtava päästä testaan Manua ihan kunnon kentälle, sillä se vaikuttaa tosi osaavalta ja ties mitä liikkeitä siitä irtoaisi! On sen omistaja maininnutkin, että nyt kesällä voisin sitä käyttää sitä siskoni tallilla, ja kenttäillä sen kanssa, mutten sitten tiedä, miten se sinne meneminen käytännössä onnistuu. :D

Tässä pari kuvaa eräältä illalta, kun kävimmä auringonlaskua kuvailemassa!

perhonen yöunilla? 

Ja näihin tunnelmiin, vaikka aamu onkin! =)
JA MÄÄ OON NIIIIN ILONEN <3<3

K-E-S-Ä ('8

Juhuu, autoasentajan eka vuojesta selvitty! Meni vähän niin ja näin. Koko vuosi oli vähän sillain että 'nooo kunhan ny läpi pääsen...' Joo, läpihän päästiin, mutta opintokortista ku numeroita kattelee niin krööhömmm.. : D Mutta varmasti tuun parantaan kakkosluokalla. Alotin kesäloman torstaina, 30 päivä toukoa, ja jo samana päivänä tuli ikävä kouluun. Apua. Toivottavasti tämä kouluhalu säilyy sinne viimeseen lomapäivään asti. Mutta nyt pitää nauttia lomasta. Töihinkään minua ei otettu sinne minne hain, mutta enköhän minä elämän aikana vielä kerkeä tienata, ensi kesänä ainakin. Nyt naaatitaan!

Tuossa oli nyt jotain räpsyjä parin päivän takaa.
On kyllä ollu niin kuuma, ettei ole jaksanu tehä oikeen mitää. Liikuteltavia hevosia ois tosiaan olemassa mm. Likka, Elvis, Manu, Kusti... Ja Kustillakaan edes en ole joutanu käymään, harmittaa niiin kovasti. Voisi sitä moikkailemassa käydä kun tuossa niin lähellä asuu.. :)

Siskon hepan, Likan rakas ystävä, shetlanninponi Jasmiina (siskolla yp) oli pari viikkoa taaksepäin saanut jonkun todella ilkeännäköisen haavan leuan alle, joka oli päässyt märkimään ja varmasti oli kaikenmaailman bakteerit päässy sinne, sillä se oli siis tulehtunut pahasti, ja klinikalle varattiin aika, sieltä piti rauhoittaa kun ei antanut mitenkään hoitaa haavaa (hyppi pystyyn ja potki), ja sai antibioottikuurin. Nyt se on jo paranemaan päin. ja rupivaiheessa. Hankala edelleen käsitellä, mutta antoi se Jassu tänään minun hoitaa haavan, Puhdistin ja laitoin haava-ainetta. Tosi hyvin se aijempiin yrityksiin verrattuna sujui. Sai todella olla kärsivällinen sen kanssa. Mutta hienosti sai hoidettua. Haavan ansiosta raasulla on varmasti ollut hankala syödä, joten oli päässyt vähän laihtumaan, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. :) Epäilen kaiken vaikeuden (erittäin arka, pelkää todella paljon asioita, panikoi takakavioita puhdistaessa,päästä arka...) johtuvan ponin menneisyydestä, mikä oli kyllä erittäin järkyttävää kuultavaa, vaikken yksityiskohtia tiedäkkään, onneksi.

Tuossa pieni kooste siltä eräältä päivältä, kun kävin Elsalla ratsastamassa. :)

Tänä iltana menen treenaamaan Likkaa kentälle. Viimekerrasta jäi erittäin hyvä maku, jolloin sain Likan ensimmäistä kertaa kuuntelemaan kunnolla! Polle oli siis ihan täysin kuulolla. Alussa kulmat mentiin ihan kunnolla perille asti (Likka tosi kova oikomaan..) ja paaaljon ympyröitä. Loppujenlopuksi se ei olekkaan niin jäykkä heppa mitä oon ajatellut, taipui ihan mukavasti. Lopuksi ilman jalkkareita raviympyrällä, meni erittäin nätisti! Tänään ajattelin liinassa kokeilla, miten neiti menee. Laukkaa treenattaessa liinassa juoksuttaminen olis varmaan ihan hyvä aina välillä... Yritän saada siskon kuvaamaan vähän, jotta sais vähän todistusaineistoa, mikäli tammuskalla on hyvä päivä. ;)

Tässä vielä muutama kuvanen tallilta, missä Elsa asustelee (ja josta Vinski minulta lähti).

Elsa & Love