Vinskiä katsomassa

  

Kyllähän siinä sitten niin kävi, että tuossa perjantaina lähdettiin äitin kans ajelemaan, katsomaan Vinskipoikaa. Voi vitsi, miten onnellinen olin! Talli oli rauhallisella paikalla, aika syrjäisellä paikalla, luonnon helmassa, vajaa tunnin ajomatkan päässä. Kaverinaan Vinskillä on samanikäinen vanhus.

Kun sinne menin tarhalle ja Vinski tuli katoksesta näkyville, en oikeen saanu sanaa suusta, ja tuntu, että alan pillittää ihan justiinsa. Sitä rapsuttelin sitä rakasta, ja se sai monta leipää. Voi miten se olikin erinäköinen, mitä minulta lähtiessä. Onhan se nyt selvä, kun se ei ole  niin aktiivisella liikunnalla, kun itse silloin ratsastin sen melkein päivittäin (tietysti oli vapaapäiviä) ja hevonen oli lihaksikas kuin mikä! Vähän harmittaa, mutta ei se kovin pahassa kunnossa silti ollut.On sillä varmaan ihan hyvä siellä eläkepäiviä vietellessä. :>

Me ei kauaa siinä oltu, ku aikataulu oli vähä mikä oli, mutta oon niin onnellinen ja helpottunu, että vihdoin ja viimein pääsin nyt käymään siellä. Vinskin omistaja pyysi minut kuitenkin vielä ratsastamaan joskus. Meen kyllä sitten ainakin, kun ajokortin saan (hyvällä tuurilla marraskuusssa!).

Mutta näin, oli tarkotus tämän edellistä postausta seuraavan postauksen olla se PUTTEpostaus, mutta se on tekeillä kokoajan, joten tulee SEURAAVANA! :D Tämä oli liian tärkeä postaus, eikä voi odottaa! :)
Ensikertaan!