Putte

Helou! Ajattelin toteuttaa nyt erään lukijan toivoman postauksen. Eli muistoja Putesta, missä kerron hieman tästä villistä oripojasta ja sen kepposista!

Putte, oikealta nimeltään Crackbrained, on 1994 syntynyt shetlanninponiori. Se tuli meille 27. helmikuuta 2012, jolloin asustelimme Vinskin kanssa vielä kotini lähettyvillä, pienellä kotitallilla.  Silloin Vinskillä oli kaverinaan se Kalleheppa.

Kun Putte tuli sinä helmikuisena iltana, oli jo tosi hämärää, mikä tympäs aika paljo, kun juuri ja juuri näki hevoset tarhassa. Laumassa hevoset tutustelivat toisiinsa, ja Putte oli samantien porukan pomo. Se oikein tahallaan ärsytti isompia poikia, kävelemällä oikein tarmokkaasti kohti, jolloin Vinski ja Kalle lähti aina "pois tieltä". Joskus ihan raivostutti katsoa sitä ponia, kun se niin tossutti isompia. :D Mutta nooo, niin se vain oli. Kukapa siihen olisi puuttumaan... :'D

Siinä vähän esitellään hienoa ravia isommille... Takana Vinski.

Putella kesti aika kauan rauhoittua, ja että se jätti isommat rauhaan. Jossain välissä (en oikein muista milloin) se loppui, varmaan siitä, että se huomasi ettei niitä tyttöjä olekkaan, joten turhaanhan tässä voimia kulutan, se varmaan ajatteli. ;D
...
Tai sitten se vain keräsi voimia seuraavaa skabaa varten, koska todella voimakastahtoinen tämä oripoika oli, ei antanut muille hiirenkään vertaa periksi! Aina välillä sen piti käydä testaamassa että niiin muistaahan kaikki, kuka se pomo onkaan...

PAHOITTELEN TUOTA IHME ALLEVIIVAUSTA.. (en tajua miten sen saa pois, ei ole normaali alleviivaus käytössä ollenkaan.

aaah, mikä onkaan tämä taivaallinen tuoksu... (tai sitten joku erittäin pahanhajuinen)

 Putte oli ihan loistava ajoponi. Erittäin pirteä, entinen ravuri kun oli, ei vauhtia puuttunut yhtään. Aina välillä meillä oli kaverin ex-ponin, Herkon kärryt ja valjaat lainassa, päästiin niillä kärryttelemään, mutta talvella meillä oli heiltä lainassa reki. Voi miten mahtava oli käydä merellä hiittisuoralla, kun siskoni ajoi Putella, ja minä ratsastin Vinskillä (se oli kyllä melkoista kyytiä se...)!

Noh, talvisaikaan ei ollut tämän ponin kanssa juurikaan ongelmia. Siskon lapset, Minea ja Moona hoitivat tätä, ratsastivat, ja ihan hyvin se toimikin, tietysti talutuksessa (lapsilla ikää oli 3-5v).

Minea puhdistamassa kavioita, aikuisen valvovan silmän alla,tietysti ;)

ja ratsastamaan lähdössä

tännnne se porrkkana!!

poni kuikistelee kopistaan. päästäkää mut poooois!!

Mutta kun kevät koitti...

Ja ruoho alkoi vihertää aidan toisella puolen, sekä se pahin: naapuritallin tammoilla kiima... Tämä sai tämän pienikokoisen, mutta suuriegoisen oripojan erittäin rauhattomaksi, ja otti pari kertaa hatkat...

Ensimmäinen kerta meni niin, että naapuritallin omistaja oli soittanut äitille, että siellä on pikkunen poni otettu kiinni, ja se on jossain hoitopaikalla kiinni. No, siskoni ponihan tämä oikeastaan virallisesti oli, mutta kukapa muukaan, kuin minä, jouduin lähteä hakemaan ponia kotitalliin. Siellä se oikeenki nöyränä seiso siinä paikoillaan, josta sen irrotin ja lähdettiin talsimaan kotiin. Aaargh. Kyllä kiukutti!! Onneksi siellä ei ollut ketään paikalla, kun Puten hain. MYÖTÄTUNTONI HEILLE. :(

Noh, toinen kerta oli vähän nolompi. Ei kovin pitkä aika edellisestä karkureissusta, mutta se meni niin että... Olin ottanut Vinskin tarhasta, hoitanut sen ja lähdin taluttelemaan sitä laidunpellolle. Tarhan portit olin laittanut hyvin kiinni. Siinä Vinskin kanssa chillailtiin vaan, ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan laukka-askelia ja hirveää tuminaa ty-tym-tytym... Kohta talon takaa kirmaa ihan täyttä laukkaa pikkuruinen poni, joka juoksee suoraan kohti. No, kohtihan se tulikin. Osasi toki pysähtyä, mutta rupesi Vinskin kanssa kinaamaan. Ei minkäänlaiset häätöyritykset auttanu, vaikka kuinka huusin ja huidoin. Mietin siinä paniikissa, että päästänkö Vinskin irti, koska jos se hyppää pystyyn tms... oon tuusannuuskana... No, en päästänyt, koska siitä olisi voinut seurata vaikka mitä pahempaa. Pidin kiinni, mutta olin sen verran kaukana, ettten aivan siinä sotatantereella. Ei ne kovin tapellut, kunhan Putte kiusasi. Sitten ne rauhoittuivat, ja Putte lähti laukkaamaan ympäri laidunta ihan hulluna. Koitin kutsua sitä luokse kokoajan, mutta sitten päätin juosta viemään ensin Vinski tarhaan, jottei olisi uutta tappelua tullut. Juoksutin sen sinne, ja lähdin kaurojen kanssa poninmetsästykseen!

Putte vain juoksi. Ja hirnui. Yhtäkkiä se pysähtyi. Nosti päänsä aiivan ylös ja nuuhki ilmaa. Päästi jääätävän, korviasärkevän hirnahduksen ja pyrähti suorilta jaloilta laukkaan. Suuntana talli, mistä se hain aijemminkin. ÄÄÄÄYÄREÄYÄGSFSGDFSH PUTTTE TAKASI !!!!!!! huusin ja lähin itku kurkussa juoksemaan perään. Ei ollut pitkä matka (koska Puttekin oikaisi pellon poikki, ja se talli on suunnilleen pellon toisella puolen) ja pian olinkin tallin pihalla. Siellä tallin  omistaja otti Puten kiinni, ja menin heti ottamaan sen. Pahoittelin ja anteeksi pyytelin ihan kamalasti, ja mitä lie kaikkea selitin, en edes muista, ku olin niin raivona ja häpeissäni. Tallin omistaja ei tietenkään tykännyt yhtään, sitäpaitsi heillä oli tarhassa kantava tamma, ja mikäli Putte olisi tarhaan päässyt, olisi se aiheuttanut kaksinkertaiset vahingot... Ymmärsin tietenkin, ja ymmärrän edelleenkin, en itse jaksaisi hetkeäkään tuollaisia vierailijoita!! Kotiin päästyämme Putte joutui talliin. Korjailin sen rikkomia aidanosia, ja päätimme siskon kanssa virittää sille sähkölangat tarhan ulkopuolelle. Olisi se aijemminkin varmasti onnistunut, mutta sähköpaimen oli vähän 'epäluotettava', eikä edes tehokas. Kokeilimme sitä, ja siellähän se poni pysyi, eikä tullut yli, ali, eikä läpikään!

 Ongelmat oikeastaan loppuivat siihen. Aina välillä päästimme ponin omasta sähkötarhastaan isojen puolelle, mikä oli aina yksi onnellisuuden aihe tuolle oripojalle! Täyttä laukkaa kirmasi kavereiden luo, eikä ne silloin edes kinanneet. Näin se olisi hyvin mennytkin, jos oltais ihan alusta asti pidetty omassa sähkötarhassa, mutta talvella se olisi ollut hankalaa, eikä ne sähköt olisi edes toimineet.

Vaikka sitten menikin hyvin, eikä tullut probleempia, päätimme(tai oikeastaan sisko päätti) silti, että poni myydään. Oli aivan liian orimainen meidän käytössä, eikä ruunaus olisi enään auttanut tuossa iässä.
Niinpä se sai oikein hyvän kodin Kemistä, jonne sen veimme 3.6.2012. Siellä se tutustui kahteen uuteen ystävään. Myöhemmin sen kaveriksi vaihtui muistaakseni eräs issikkaruuna(?).

poni meni helposti autoon

Sinne se komiapoika jäi uuteen kotiin ja kuulemani mukaan ihan hyvin on mennyt! :) Loistavaa! Monesti tulee ihan ikävä tuota pikku ilkiötä ja sen kepposia, mutta olihan se suurensuuri helpotus, kun ei enään ollut omana huolena sitä, miten se pysyy tarhassa ja ja mitä jos se karkaa ja ja mitä sitte kunjajos...
Olihan se ihan äärettömän komea, ehkä komein shettis, mitä ikinä oon nähny.

Tässä vielä eräs Vinskin hoitovihosta kopioitu teksti, minkä oon kirjottanu Puten tulopäivänä. :D

27.2. Tännään tullee uus poni!! Crackbrained(?) olikoha se nui, mutta "Putte". :D <3 Shettisori. Joskus klo 16 aikoihin pitäs olla täällä. Näkkee sit! :P

Putte tuli ja on selvä pomo. Yllätykseksi Vinski ei oo kyllä vielä alistunu sille, mutta Kalle on iha tossun alla :D Kaippa tuo poni tuosta rauhottuu... 
Kohta ois iltatalliki.. Putte jää ulos. On muuten maailman komein shetu mitä oon ikinä nähäny!! 
*Vinskillä vapaapäivä.

rakkaat samikset <3 Vinski & Putte

Vinskiä katsomassa

  

Kyllähän siinä sitten niin kävi, että tuossa perjantaina lähdettiin äitin kans ajelemaan, katsomaan Vinskipoikaa. Voi vitsi, miten onnellinen olin! Talli oli rauhallisella paikalla, aika syrjäisellä paikalla, luonnon helmassa, vajaa tunnin ajomatkan päässä. Kaverinaan Vinskillä on samanikäinen vanhus.

Kun sinne menin tarhalle ja Vinski tuli katoksesta näkyville, en oikeen saanu sanaa suusta, ja tuntu, että alan pillittää ihan justiinsa. Sitä rapsuttelin sitä rakasta, ja se sai monta leipää. Voi miten se olikin erinäköinen, mitä minulta lähtiessä. Onhan se nyt selvä, kun se ei ole  niin aktiivisella liikunnalla, kun itse silloin ratsastin sen melkein päivittäin (tietysti oli vapaapäiviä) ja hevonen oli lihaksikas kuin mikä! Vähän harmittaa, mutta ei se kovin pahassa kunnossa silti ollut.On sillä varmaan ihan hyvä siellä eläkepäiviä vietellessä. :>

Me ei kauaa siinä oltu, ku aikataulu oli vähä mikä oli, mutta oon niin onnellinen ja helpottunu, että vihdoin ja viimein pääsin nyt käymään siellä. Vinskin omistaja pyysi minut kuitenkin vielä ratsastamaan joskus. Meen kyllä sitten ainakin, kun ajokortin saan (hyvällä tuurilla marraskuusssa!).

Mutta näin, oli tarkotus tämän edellistä postausta seuraavan postauksen olla se PUTTEpostaus, mutta se on tekeillä kokoajan, joten tulee SEURAAVANA! :D Tämä oli liian tärkeä postaus, eikä voi odottaa! :)
Ensikertaan!