Olen töissä, ja minulle tuli luppoajalla mieleen, etten ole tänne kirjoittanut tapauksesta nimeltään Vinski. Koska tosiasia on, ettei sitä minun hurmaavaa papparaista enää ole.
Olen tosi pahasti myöhässä, mutta tarkalleen ottaen, joulukuun 27. päivä minulle tuli Vinskin emännältä viesti: -Marjukka, Vinski on tänään päässyt taivaan tähtitarhaan...
Siinävaiheessa se shokki, mikä itselle iski, oli kyllä ihan sanoinkuvaamaton. Kyselin vähän enemmän. Ressukka oli katkaissut jalkansa, enkä edes tiedä, miten se oli käynyt, mutta niinä päivinä oli todella liukkaat kelit ja sain vihiä, että tämä kamaluus oli sattunut ratsastaessa. En saanut sitä koskaan tietää, minulle ei siitä mitään kerrottu, mutta arvasin muutamista asioista.
Sen jälkeen, itseäni on harmittanut aivan älyttömän paljon, ettei minulla aikoinaan ollut mahdollisuuksia olla Vinskin lähtöä vastaan. Se vain vietiin minulta. Olen välillä jopa katkerana asiaa miettinyt. Mutta ei se enään auta. Se on mennyttä, ja se mikä on tapahtunut, on myös tapahtunut. Enää en voi, kuin lämmöllä ja rakkaudella muistella aikoja, mitä sain Vinskin kanssa viettää.
Jokatapauksessa, muistan rakkaan Vinskin aina. En koskaan unohda niitä elämäni hienoimpia hetkiä. Olen onnentyttö, kun lähes kolme vuotta minulla oli noin ihana hevonen ja sain olla siitä vastuussa.
Lepää rauhassa, rakas Vinski - Dream of Wings
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti